Lopetettaisiinko kulttuurin tukeminen? (Hitit! Joulukuu)

Muuan nettikirjoittaja nosti myrskyn vesilasissa, kun ehdotti kulttuurin tukemisen lopettamista valtiovallan taholta. Kyseessä oli ilmiselvä provokaatio, joka sai kaiken maailman apurahataiteilijat ja heidän liepeillään palkkaa nauttivat takajaloilleen. Eihän saavutettuja etuja voida poistaa, eihän.

Luin hymyssä suin argumentointia puolesta ja vastaan. Provokaatio onnistui, keskustelu nousi ja pisti miettimään.

Allekirjoittanut ja suurin osa tämän jutun lukijoista tekee töitä populäärikulttuurin parissa. Se eroaa apurahakulttuurista siten, että se tulee toimeen omillaan. Artistit keikkailevat ja tekevät levyjä - ilman kiertue- ja levytystukia.

Kansa maksaa kulttuurista, jota se haluaa. Jos ei halua, artisti maksaa itse omat kulunsa. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta ja siihen liikenevistä euroista on armotonta.

Leikitelläänpä ajatuksella, että valtiovalta lopettaisi ns.taiteen tukemisen ja tämä joutuisi tulemaan toimeen omillaan. Taiteilijat joutuisivat menemään oikeisiin töihin ja harrastamaan taidettaan sivutoimisesti. Mikäli taide kiinnostaisi ostajia tarpeeksi, taiteilija voisi ryhtyä päätoimiseksi. Aika nopeasti ilmestyisi taiteen tukijoita, mesenaatteja, jotka hankkisivat suosikkitaiteilijansa tuotteita. Näin se toimi pääsääntöisesti ennenkin.

Kuka määrittelee hyvän ja huonon taiteen ja kulttuurin? Onko kansaa kiinnostava, myös kaupaksi menevä taide ja kulttuuri muka huonompaa kuin ns.epäkaupallinen? Siinäpä meille kaikille miettimistä.

Joskus nauratti, kun uutisissa kerrottiin valtiovallan tukevan tanssia jollain summalla. Hymy hyytyi, kun ilmeni, että koko tanssin tukeminen tarkoittaakin erilaisten taidetanssilaitosten ja alan koulutuksen maksamista kansan karttuisasta kädestä. Kansa siis tässäkin maksaa, että jotkut saavat toteuttaa itseään ja kouluttaa seuraajiaan, vaikka tuo taidemuoto ei pääsääntöisesti kiinnostakaan suurta yleisöä.

Taidetanssin katsominen ei sinänsä lisää kansalaisten kuntoa, vaikka joku saakin siitä hyviä "kicksejä". Erilaiset seuratanssit, paritanssit ja rytmiset tanssit sen sijaan kohottavat suoraan kuntoa ja mielialaa niiden harrastajien keskuudessa. Sama juttu kuin urheilun kanssa, huippu-urheilun katsominen ei kohota kuntoa, kuntoliikunta kohottaa.

Kulttuurista ja urheilusta vastaavan ministerin pitäisi avata koko paketti ja tarkastella asioita kriittisesti, apurahaosaston huudon ja valituksen voimasta huolimatta. Kun avustuksia ja tukea jaetaan, sitä pitäisi jakaa kansankulttuurille ja kuntoliikunnalle.

Tanssipaikoille on kehitettävä toimintatukijärjestelmä, joka näkyy suoraan edullisempina lipunhintoina. Tanssiorkestereille ja artisteille on kehitettävä kiertuetuki, jotta keikkahinnat pystytään pitämään kohtuullisina. Kun virallinen kiertuetuki tulee, soittajat saadaan helpommin kartuttamaan eläkettään.

Äänitteiden tuottamisen tukemista voitaisiin miettiä myös uudelta pohjalta. Nykyisinhän tukea saavat harvat ja valitut. Esimerkiksi täysimittaisen CD-albumin tuotanto on niin kallis projekti, että siihen pitäisi saada automaattisesti rahoitusta ja tuotantotukea, kun esittää suunnitelman, valmiin tuotteen ja ensipainosmäärän.

Kuten aiemmin kirjoitin, populäärikulttuurin merkitys varsinkin varttuneempien ihmisten hyvinvointiin kasvaa lähivuosina huomattavasti. Laaja ja kiinnostava tarjonta edesauttaa viihtymistä ja sosiaalista yhdessäoloa. Sen terveysvaikutukset, sekä fyysiset että psyykkiset, ovat kiistattomat.

Ei siis lopeteta kulttuurin tukemista, vaan mietitään tukemisen kohteita.

Pena