Joukko musiikkialan ihmisiä istui iltaa. Oli hyvä tunnelma, juttu luisti, tarinat rönsyilivät. Jossain vaiheessa tuli puhetta perheistä ja sukulaisista. Kävi ilmi, että lähes kaikilla oli juuria Karjalassa. Osa oli jopa ns. täyskarjalaisia, molemmat vanhemmat Laatokan rannalta.

Illan mittaan juttu kiertyi Karjala-aiheisten laulujen ja iskelmien ympärille. Kaveri haki kitaran, otti soinnun ja kysyi “muistat sie tämän, tätä mummo laulo - ja itki”. Tottakai kaikki muistivat - ja lauloivat Karjalan kunnailla -kappaleen alusta loppuun. Lisää lauluja, lisää muistoja. Silloin välähti: nämä hienot laulut täytyy tuoda myös tähän päivään, uusille sukupolville.

Lue biisikohtaiset esittelyt sivupalkista!

Heikki Kahila: Laulujen Karjala

Karjala on ollut laulun laaja kotimaa. Sillä on koskaan luovuttamaton sijansa niin siirtokarjalaisten kuin heidän jälkeläistensäkin sydämissä. Meille muillekin se on ollut suurten tunteiden kohde, missä kosket ovat lauluina kuohuneet ja järvien aallot säveleitä loiskuneet.

Menetettyyn Karjalaan liittyy vieläkin paljon kipeitä kaihon tunteita. Niiden sisältö liikkuu laajalla tunneasteikolla. On iloa, itkua, hersyvää huumoria, laulavaa mie- ja sie- murretta, osin jo lähes mystiikaksi muuttuneita, sukupolvelta toiselle siirtyneitä muistoja ja tarinoita. On kansalliseen kuvamuistiimme piirtyneitä näkyjä. On vaarat ja vuoristovyöt. On synkkien metsien aarniopuut. On siintävät salmet ja vuonojen suut. Nämä kaikki on kääritty muistojen kultaan, jota nyt kädessäsi oleva levy osaltaan kiillottaa.

Karjalalla on erityinen asemansa kansallisen musiikkimme syntyhistoriassa. Keisarillisen hallinnon juurtuminen Suomeen autonomian aikana tarkoitti myös voimakkaiden kansainvälisten kulttuurivirtausten suuntautumista tänne. Karjala ja erityisesti Viipuri kuuluivat silloisen Venäjän länsimaisimman suurkaupungin Pietarin vaikutuspiiriin. Avautui niin sanottu Viipurin portti ja sen kautta Karjalaan ja muualle Suomeen alkoi levittäytyä itäeurooppalaisen kulttuurin koko väripaletti, jossa kirkkaina itäisten virtausten ohella, loistivat myös läntiset: ranskalaiset, saksalaiset, italialaiset ja itävaltalaiset vaikutteet.

Pietarilla oli vetovoimaa. Eräässä vaiheessa autonomian aikaa siellä asui yli 25 000 suomalaista, pääosa heistä Karjalasta muuttaneita. Määrä on suurempi kuin Turun silloinen asukasluku.

Viipurista tuli historiamme kansainvälisin kaupunki. Kulttuurivirta toi Karjalaan ja muuhun Suomeen eurooppalaista musiikkia. Tulivat laulunäytelmät, operetit, oopperat, tanssimusiikki, iskusävelet, varietee, sirkukset ja tivolit. Karjala soi ja kukkui. Tästä perinteiden kirjosta koostuu käsite soiva ja laulava Karjala.

Tälle levylle valikoidut kappaleet ovat tuon kulttuurin jatkumoa, muistojen musiikkia, jonka toivomme uudistuneessa, mutta perinteitä kunnioittavassa muodossa siirtyvän uusille Karjalasta ja sen synnyttämästä musiikista kiinnostuneille kuuntelijoille.

Ja niiltä vielä joukossamme olevilta siirtokarjalaisilta kysymme hiljaa hymyten: "Muistat sie viel´ ko Monrepoossa myö kuuta ni kahe kasseltii...."