DJ Aira Davidsson

DJ Aira Davidsson (o.s. Lattunen, s.1952), Lahen ensimmäinen naispuolinen DJ, myöhemmin FM, MA, työura koulutusbisneksessä, FINTRA – Kansainvälisen kaupan koulutuskeskus, Helsingin kauppakorkeakoulu, Aalto-yliopisto.

Miten sinusta tuli DJ?

Meitä oli kuusilapsinen perhe, kolme tyttöä ja kolme poikaa. Radio oli kaiken aikaa päällä,

”Lauantain toivotut” oli viikon kohokohta (Aikamiehet ja Iltatuulen viesti ym.) Meillä musisoitiin paljon: vanhemmat veljet soittivat kitaraa ja sähköpianoa. Itselläni oli ensimmäinen instrumentti viulu, sen jälkeen tuli piano ja nyt vanhemmalla iällä olen ryhtynyt soittamaan akustista kitaraa. Tuosta pianonsoitosta tuli mieleen yks kerta, kun osallistuin soittokilpailuihin. Olin ainoa omassa ikäryhmässäni ja sain kolmannen palkinnon.

Kotoa löytyivät kaikki musiikintoistovehkeet. Kasettinauhurilla tuli sitten äänitettyä musaa radiosta ja auta armias, jos radiotoimittaja katkaisi jonkun hyvän biisin pulistakseen siihen väliin jotain, se oli tietty tarkoituksellista. Me lauloimme varsinkin sisarten kanssa aina. Virsikirjaa kannesta kanteen, koulun musiikkikirjaa samoin. Äiti teki paljon moniäänisiä sovituksia varsinkin kansanlauluihin. Lauloimme pihalla keinuessamme ja kansantansseja tanssiessamme. Olimme mukana tanhuryhmässä ja kerran Peikkovartiomme pääsi jopa televisioon esiintymään. Meillä oli kulmakunnan ensimmäinen televisio ja kaikki naapurin lapset kerääntyivät katsomaan iltaisin televisiota meille. Istuttiin sohvalla kylkikyljessä, pimeässä, hiiskumatta sanaakaan, jos tuli Rintintin tms. ohjelma.

Vesa Lattunen, toiseksi vanhin veli, perusti Lahen ensimmäisen progebändin, Haikaran. Sitä ennen hänellä oli ollut monenmoisia kokoonpanoja bändeinä, The Lords, Tinkle jne. Erityisesti Haikara keräsi mainetta ja kunniaa, myös useita levytyksiä.

Musiikki soi meillä aina. Kävin Kannaksen yhteislyseota ja vanhaan hyvään aikaan järjestettiin myös konva-iltoja varsinkin lukioaikana. Tuolloin olivat The Beatles, The Rolling Stones, The Kinks jne. kovia, nousevia bändejä. Esiinnyin em. Konva-illoissa kaksi kertaa: ensimmäisellä kerralla lauloin ”Yesterday´n” ja toisella kerralla ”Girls´n”. Vanhin veli suostui säestämään kitaralla laulujani, mutta sillä ehdolla, että sai olla soittamassa ja säestämässä verhon takana 😀 Hän oli itsekin saman koulun oppilas. Lauloin soolona myös muutaman kerran koulun yhteisissä aamunavauksissa.

Ensimmäinen kokemukseni diskoista asiakkaana (Nuutti-grillistä, jossa sitten toimin levynpyörittäjänä) oli se, kun kärähdin väärennetyistä papereista. Eikä ihme, henkkarit olivat tosi tökerösti väärennetyt XD.

Omat levyt tulivat mukaan sitä kautta, että vanhemmat veljet tilasivat maailmalta Billboard-musiikkilehteä, jonka mukana tuli usein vinyylilevyjä. Meillä oli koko kulmakunnan paras vinyylilevykokoelma. Olin koulun loma-aikoina useana vuonna Musiikkitalo Westerlundissa töissä ja siellä pysyi ajan tasalla uusista musiikkivirtauksista. Tampereelta tilasin jonkun kerran levyjä (taisi olla Epe´s?).

Täysi-ikäiseksi tullessani olinkin sitten kuitenkin aika pian Nuutin palkkalistoilla. Silloin, 60- luvun loppupuolella, 70-luvulla olivat kovia bändejä The Shadows, Boney M, Sonny & Cher, Papa´s & Mama´s. Ja tietty The Beatles ja The Rolling Stones. Aika paljon oli siis ulkomaisia artisteja ja bändejä.

Kotimaisista olivat levylautasella usein Sleepy Sleepers, Leningrad Cowboys ja tietty The Hurriganes, joka oli myös tuolloin kova bändi. Tapasin kerran Remu Aaltosen Kansantalon Lahen keikan jälkeen.

Tapaus oli seuraava: veljeni bändi oli esiintynyt samalla keikalla ja Hurriganeilta oli hävinnyt yksi ämyri. Remu asteli keikan jälkeen meidän pihaamme Tarmokadulle, kun oli saanut kuulla, että veljen bändi harjoittelee meidän omakotitalossamme. Olin yksin kotona ja Remu tivasi, josko bändin kamoihin olisi ilmestynyt yksi ylimääräinen ämyri. Kielsin havainneeni mitään sen suuntaista. Remu nosti maassa lojuneen lapion seinää vasten ja tokaisi, että eipä tässä muuta, tulin vain nostamaan tämän lapion pystyyn. En tänäkään päivänä tiedä, oliko Ganesien ämyri eksynyt Haikaran keikkabussiin vai ei 😀

Olin vakkarikävijä Nuutti-grillissä, ja varmaankin jomman kumman veljen ansiosta tutustuin silloin DJ:nä toimineisiin tyyppeihin. Olihan Vesa-veli myös julkkis tuohon aikaan Lahessa. Tapani Ripatti ja Risto Tuhkala olivat silloin DJ-nä. He huomasivat kiinnostukseni musiikkiin ja värväsivät Nuutti-grilliin. Olihan siinä tietty myös näyttämisen ja esiintymisen halu. Lahessa oli tuolloin popparit ja rockarit, jotka olivat KOP:in aulan vakiojengiä. Itse kuuluin poppareihin, joiden kantapaikka oli juuri Nuutti- grilli.

Minut rekrytoitiin siis Tapani Ripatin (Beaver) ja Risto Tuhkalan (Ripan) toimesta. Paljon soitettuja bändejä tuohon aikaan olivat James Brown, Hot Butter, Moody Blues ja tietty kaikki rock ´n roll levytykset. Nuutissa järjestettiin rock-kisat, joita emme kuitenkaan voittaneet silloisen poikaystävän kanssa.

Palkka ei tainnut olla kovin hääppöinen, mutta tuli tarpeeseen lukiolaiselle. Nuutissa oli hyvä ruoka ja ilmainen ateria/ilta oli taattu. Yleisö tiesi heti, kun laitoin James Brownin Get up soimaan, että nyt DJ lähtee syömään. Biisi on yli 20 minuuttia pitkä, joten hyvin ehti syödä ja hörpätä kahvit päälle. Ihmeen hyvin tuo populaarimusa veti aina porukkaa tanssilattialle.

Tein lähinnä viikonloppukeikkoja, koulunkäynti oli kesken, joten keikoista saamani rahat menivät lähinnä uusiin kledjuihin. Parhaan kaverin kanssa käytiin välillä Hesassa Beavers´issä, missä usein törmättiin Ganesin tyyppeihin. Beaversistä sai kaikkein makeimmat farkut. Mutta – ennenkuin hyppäsimme Hesan junaan Lahesta, niin piti saada päälle jotain uudempaa asustetta, ennenkuin kehtasi lähteä pääkaupunkiin 😉 (Ai mekö muka pinnallisia)?!

Olin päätoiminen lukiolainen, kesätöissä kaupungin uimavalvojana, lipun myyjänä Lahen hyppytornissa, Musiikkitalo Westerlundissa myyjänä jne. Aktiivivuoteni DJ:nä olivat1969-1972, jolloin kirjoitin ylioppilaaksi ja pian sen jälkeen lähdin au-pairiksi Pariisiin ja sieltä sitten Berliiniin opiskelemaan.

En ollut mikään räväkkä levynpyörittäjä. Halusin soittaa sellaista musiikkia, mikä varmasti veti porukkaa tanssilattialle. Elikkä valitsin biisit sen mukaan. Esiintymisasuja ei ollut muunlaisia, kuin mitä silloinen muoti oli.Rytmittelin hitaita ja nopeita biisejä vähän sen mukaan, minkälainen yleisö oli, mikä kellonaika oli (=mikä oli promilletaso), mihin reagoivat parhaiten jne.

Yleisesti voisi sanoa, että olin iloinen/tyytyväinen, että sain porukat tanssilattialle. Sehän on DJ:n työssä paras palaute. Yhden mukavan kokemuksen/ huippuhetken muistan hyvin: olin ollut Nizzassa kesälomalla, (minulla on nizzalainen käly) ja kävin siellä tietty paikallisissa discoissa. Yhdessä niistä paikoista oli todella hyvä meininki: DJ toimi esitanssijana. No, pitihän minunkin sitten heti ensimmäisellä keikalla Nuutissa tehdä sama: pyöritin levyjä ja tanssin DJ-kopin pöydällä koko illan. Pelkäsin koko ajan, että pöytälevy pettää, mutta hyvin kesti ja hyvin jaksoin koko illan bailata yleisön mukana. Sain kovasti kehuja sen illan aikana. Tämä siis 20 kiloa sitten 😉

Toinen hieno kokemus, joka ei varsinaisesti liity DJ:nä olemiseen, mutta välillisesti kyllä. Meillä oli tuohon aikaan Lahessa ystäväpiiri, joka oli nimeltään ”Tanssivat mannekiinit”. Vetäjänä oli Kikka (Kirkan ex-vaimo). Yksi asia johti toiseen ja huomasin istuvani Kikan kanssa Kirkan mersussa matkalla Heinolaan, missä Kirkalla oli keikka. Saimme seurata keikkaa aitiopaikalta, valotornista. Vähäx oli mageeta!

Lahen torikauppiaat tulivat tutuiksi, kun aamun varhaisina tunteina mentiin keikan jälkeen ostamaan mansikoita ja syötiin niitä altaan reunalla. Ja pakko tunnustaa, että jos ylppärikirjoitusten edeltävänä iltana oli keikka, niin ehkä kirjoitukset olisivat voineet mennä hieman paremmin. Magna cum laude sieltä kuitenkin tuli.

Kamalimmat keikkakokemukset?

Irwin oli ollut keikalla Lahden Seurahuoneella ja tulivat sitten bändin kanssa illan päätteeksi Nuuttiin oluselle tms. Heti kun huomasin seurueen, tuli kiire kaivaa vinyyleistä Irwinin levy. Pistin Poing poing poingin soimaan ja yhtäkkiä Irwin seisoo DJ-kopin vieressä tympääntyneen näköisenä, mulkaisee minua ja mumisee jotain Kopiostokorvauksista. Kaikkein pahinta oli, että levy oli vioittunut ja jäi soimaan paikoilleen ennenkuin sain musiikin hiljennettyä. Huh huh – ei tullut Irwinistä meikän fania.

Onko DJ-työ vaikuttanut siihen, millainen olet nykyään?

Olen toiminut kouluttajana ja luennoijana koko työurani ajan. DJ-työ on antanut valmiuksia esim. esiintymisjännitykseen ja yleisön huomioimiseen.

Olin pitkään töissä FINTRAssa ja aina mukana kaikissa toimikunnissa järjestämässä juhlia ja riekkumassa lavalla. Vaihdoin 23 vuoden työrupeaman jälkeen Kauppakorkeakouluun ja päätin, että pidän matalampaa profiilia. Kunnes uudessa työpaikassa perustettiin lauluryhmä (jossa soitti mm. Värttinän hanuristi. Ryhmä esiintyi Kauppiksen juhlissa) ja kunnes eräällä työmatkalla bussissa Mikkelistä Helsinkiin virittelin työkavereille kaanon-laulun. Silloinen Kauppakorkeakoulun rehtori oli myös bussissa ja mukana menossa. Hyvin helposti ystävien kanssa iltaa vietettäessä rupean soittamaan levyjä, musiikkia (yleisön pyynnöstä huolimatta vai miten se menikään ;)). Ja lähipubin karaokelista on myös tullut tutuksi. Se siitä pidättyvyydestä. Eli vastaus on, että on vaikuttanut.

Kaikkien aikojen TOP-hittisi

Seuraavat eivät ole paremmuusjärjestyksessä:

1) Haikaran tuotanto (kasvoimme progressiivisen rockin maailmaan sisään)

2) Cat Stevens: Morning has broken (on vaan niin hienoa ja koskettavaa musisointia)

3) Vesa-Matti Loiri: Lapin kesä, Nocturne (sanoitukset puhuttelevat ja tietysti myös loistava Loirin tulkinta)

4) Junnu Vainio: Kotkan poikii ilman siipii (ja lukemattomat muut hienot biisit sanoituksellisesti ja muutenkin)

5) Yves Montand: Les feuilles mortes (tuo mieleen Ranskassa vietetyt ajat, on nykyisin yksi vakkari-karaokebiiseistäni, en francais, naturellement)

6) The Beatles: In my Life (koskettava sanoitus, hieno sovitus)

7) Leonard Cohen: Suzanne (karismaattinen tulkitsija, hieno stoori)

8) Queen: Bohemian Rhapsody (uskomaton sovitus mutta surullinen loppu Mercurylla)

9) Bob Dylan: A Hard Rain´A-Gonna Fall (osallistava teksti, jonka tajusin vasta myöhemmällä iällä)

10) David Bowie: Space Oddity (ja moni muukin Bowien biisi, yksinkertaisesti nerokkaita sovituksia ja musiikillisesti täyskymppejä)