Turkulaista diskoelämää 70 – 80-luvulla

Tämän jutun kirjoitti pitkän linjan DJ Vexu alias Pekka Vekkeli. Kiitos hienosta ajankuvasta!

Purkkaa ja jytää

Kaikki olisi voinut päättyä kohdaltani myös toisin. Ensimmäinen LP-levyni oli nimittäin voitettu Alice Cooperin Billion Dollar Babies ja kasettimankalla oli tullut äänitettyä lähinnä purkka- ja jytäosastoa kuten Mud, Sweet, Gary Glitter, David Bowie, Slade, Deep Purple jne. Taloyhtiömme vihoviimeinen pyöräkellarin huone oli annettu meille teineille, joiden suosikkina pauhasi Uriah Heepin Easy Livin´ yhä uudestaan ja uudestaan. 1976 kesällä kanadanserkkuni olivat kyläilemässä Turussa ja pääsimme katsomaan tuoretta kassamenestystä Saturday Night Fever, vaikka vaadittua 16 vuoden ikää ei meistä jokaisella ollutkaan. Olin pelastettu.

Ainoa alaikäisille tarkoitettu disco oli Le Chat, sittemmin samoissa tiloissa toimi seksiravintola Showtime Puutarhakadulla. Sinne sitten ängettiin vetämällä rohkaisuksi ”pieni omppu” juuri ennen sisäänmenoa. Dj: t Artti (Jari Artinsalo) ja Kale olivat kokolailla samaa ikäluokkaa yleisönsä kanssa ja mieleen ovat jääneet jatkuvalla soitolla olleet Kiss´n ” I was made 4 lovin´ U” ja Rod Stewartin ” Do U think I´m sexy”. Spiikkailua, käsien yhteen hakkaamista, kilpailuja ja ihan sitä samaa mitä kohta opiskelijadiscoissakin. Ylipäätään monien käsitys DJ:stä tuntui olevan suoraan elokuvasta American Graffiti ja radio Dj Wolfman Jack, ikään kuin sitä omaa persoonaa ei olisi syntynyt ilman hassua hattua, huutoa ja rekvisiittaa.

Turussa, kuten varmaan monissa muissakin kaupungeissa discotoiminta oli lapsenkengissä, pioneerihenkistä ja lähes täysin koulujen ja opistojen hallussa. Ei ollut seduloita eivätkä ketjut olleet kiinnostuneita 18-vuotiaiden vaatimattomista viikkorahoista. Omia diskojaan pyörittivät viikonloppuisin mm. Kauppaopisto, Teku, Kauppakorkean ”Monttu”, Åbo Akademin Kåren sekä maanantaisin ravintola-ammattikoulun Aurora. Yhteistä kaikille oli, että diskotilana oli useimmiten matala ruokasali ja tarjolla limsaa, sipsejä ja lämmintä III-olutta. Poikkeuksena olivat Aurora ja Kåren, joka toimi Åbo Akademin juhlasalissa ja jolla oli A-oikeudet.

Opiskelijadiskojen ohjelmaan kuului, että DJ spiikkasi jotakuinkin jokaisen kappaleen ripattimaisella vauhdilla ja innostuksella – ja hölmöjä kilpailuja oli läpi illan. Palkinnoista ei ollut niin väliä, kunhan saatiin taas osallistua ja hölmöillä oikein luvan kanssa. Näistä edellä mainituista diskoista ylivoimaisesti suosituin oli ehdottomasti Kåren, joka keskittyi erityisesti kesäaikaan ja keräsi silloin eri koulujen nuorison yhteen. Oma merkityksensä kesän ylivoimaisuuteen oli tietysti sekin, että kaikki muut sulkivat. LOL.

Iskeriä voitaneen sitäkin pitää opiskelijapaikkana, sillä se toimi Turun Ylioppilaskylä Säätiön vuokralaisena talossa, joka oli täynnä opiskelija-asuntoja. Siellä kuulin ensimmäistä kertaa DJ:n miksaavan ja tekijä oli nimeltään Davy Esposito. Olen myöhemmin haastatellut kaveria ja hän oli kertomansa mukaan 17-vuotiaana osunut Kanadassa clubille, jossa Dj miksasi. Davy teki itsensä tykö, kyseli ”tyhmiä” ja sitten tuo Dj oli sitten opettanut perusteet. Poikkeuksena muihin tuon ajan turkulaistiskijukkiin Davy ei spiikannut sanaakaan, mutta vaihtoja ei huomannut ja myöhemmin kun itse soitin samassa paikassa, löysin kopista lukuisia sinisiä ruutuvihkoja, joihin oli tehty valmiit suunnitelmat illalle, alusta loppuun. Parhaimmillaan Iskeri oli niin suosittu, että lauantaisin mentiin keikalle jo klo.18.00, tunti siitä paikka oli täynnä ja alkoi tanssit ja valomerkki tuli klo.00.30. Espositon ura kesti vain pari vuotta, sillä innostus paloi nopeasti loppuun. Davy teki liki 30 keikkaa kuussa eikä juuri säästellyt itseään. Niinpä soittohalut loppuivat sitten kuin seinään ja nyrkkeily sekä punttien kalistelu veivät miehen.

70-luvulla jatkoaikalupia oli ainakin Turussa mahdollista saada vain, jos ravintola oli hotellin yhteydessä ja sillä oli mielellään vielä kunnon keittiö. Niinpä esimerkiksi myöhempinä vuosina diskoksi muuttuva Hamburger Börs oli tuolloin tasokas ohjelmaravintola, jossa ulkomaiset tanssiorkesterit, Kivikasvot, Marjatta Leppänen sun muut kävivät esiintymässä ja iltaan kuului myös illalliskortti.

Vain yksi ravintola oli auki puoli neljään ja se oli hotelli Marina Palacen kellarissa sijainnut Submarina, kaupungin ainoa ”yökerho” sen aikaisella ajattelulla. Yhden kerran onnistuin sinnekin teininä pääsemään, mutta eipä siellä ollut juuri nähtävää. Juomat kalliita, naiset helyissään pikkupojille kopeita ja turkulaisia päättäjiä siellä täällä tuhannen kännissä edustustiliä tuhoamassa.

Myöhemmin 90-luvulla työskentelin saman hotellin Dancin Marinassa noiden vanhojen baarimestareiden kanssa ja he muistelivat menon olleet varsin hurjaa Submarinassa. Rapuaikaan saattoi jonkun grynderin seurueen lasku tehdä 25 000-30 000 markkaa ja mukana pyörivät kaikki nimeltä mainitsemattomat, silmäätekevät turkulaispoliitikot ja nousukkaat. Rahaa liikkui niin paljon, että jos ei herra Isoherra jaksanut wc:hen asti ja pissi tekopensaaseen, niin portsari kahden metrin päässä käänsi selkänsä ja käveli vihellellen pois.

Rantasipi-hotelleja Turussa oli kaksi, toinen Ylioppilaskylässä Ikituuri (sittemmin Caribia) ja toinen Ruissalon perällä, kahdeksan kilometriä keskustasta. Ikituurin Rendezvous koki parhaat vuotensa vasta 80-luvun puolella ja Ruissalo lopetti konkurssiin 1979, siellä ehdin käydä kait kaksi kertaa. 70-luvun alkuvuosista en osaa juuri kertoa, Seurahuoneen alakerrassa oli RoseRoom, jonne myöskään en ikäni puolesta ehtinyt.

Turkulaisista 70-luvun pioneereista tuli jo mainittu tuo Davy, mutta kaiken kansan keskuudessa vieläkin suosituimpia taisivat olla Dj:t Pasi Saari alias Pacius ja Markku Aalto alias Macce, niin yhdessä kuin erikseen. Siihen aikaan ravintolat mainostivat lähes joka viikonloppu lehdessä, kuka oli soittovuorossa ja ihmiset valitsivat päämääränsä monesti Dj:n, eikä paikan mukaan.

Jos tunnistit kirjoittajan, meilaa Penalle osoitteeseen pena@hitit.fi