Valoa diskokansalle jo yli 40 vuotta
Syksyllä 1982 oli Rovaniemellä lukiossa eräs kaveri, joka teki dj-hommia kouludiskoissa ja ravintoloissa. Hän oli nähnyt minun kotihuoneen katossa värilamppuja, joita ohjattiin rakennussarjasta tekemälläni nelikanavaisella ohjaimella. Airamin E27 -värilamppuja oli 16 kappaletta. Tuli puheeksi, että pitäisi tehdä tuollainen ohjain keikkakäyttöön. No sellainen sitten tehtiin, kotelo keinonahalla päällystetystä lastulevystä IP 20(!).
Ensimmäinen keikka oli alkuvuonna 1983. Lamppuina oli kaverini isän. koulun talonmiehen näyttämövalaisimista tekemät lamput, joissa oli PAR38 -tyyppiset värivalot, ihan tehtaan tekemällä väripinnalla. Omiakin värjäysyrityksiä tehtiin vaihtelevalla menestyksellä.
Vuosina 1983 – 1985 valmistui keikkakäytöön valosysteemejä kuten UV-putket ympärisäteilevällä koteloinnilla, strobovaloja, mitoitusvirheen takia lyhytikäiseksi jäänyt värilamppuletku, PAR56 lamppuja omatekoisilla koteloilla ja tietysti ne peilipallot valaisimineen. Tuohon aikaan diskolaitteet olivat erittäin kalliita, UV-putki maksoi 300 mk, isommat peilipallot pari tonnia. Toiminnan luonteesta johtuen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä itse kaikki mahdollinen. Ja lukiossahan oli aikaa, varsinkin kun siellä tuli oltua kuusi vuotta. Osa metallitöistä tehtiin kansalaisopiston metallityökurssilla, jossa oli suurinpana haasteena yrittää salata hartaalta lestadiolaiselta opettajalta, että mitä ihmettä tässä nyt oikein on tekeillä.
Muutama vuosi tehtiin kouludiskoja sekä lukuisia kotibileitä eikä siis pahemmin häiritty paikkakunnan varsinaisia ammattilaisia. Eräälle sellaiselle myin sitten jotain mikä sille kelpasi, kun lähdin armeijaan syksyllä 1987. Eräitä lastulevykoteloisia valolaatikoita myös romutin tuossa vaiheessa, kun homman voitiin katsoa loppuneen. Missään vaiheessa en harkinnut varsinaiseksi ammattilaiseksi ryhtymistä, kun kuitenkin olin läheltä seurannut isompien poikien toimintaa ja kalustopaljoutta. PA-laitteet varsinkin olivat tuohon aikaan valtavan kokoisia ja painavia.
Kuopioon
Sitten tuli paikkakunnalta muutto ja kotielämän leikkimisyritys Kuopion Retkeilijäntiellä. Ja pitkähköksi venähtäneet opiskelut(?) Tekussa. No kun ne kattilat meni jakoon, syntyi uusi tilanne. Jotenkin sitten löysin Kutopin ja ilmoittauduin huvihommiin. Laitteitahan oli jäänyt jemmaan sen verran, että saatiin Työnkulmalle vähän valoa, jotain telineitä piti tietysti valmistaa. Minullahan on aina ollut se periaate, että hyödynnetään mahdollisimman paljon juhlatilan ominaisuuksia, kiinnitellään laitteita kattoon, seiniin, porataan reikiä yms. Siis vältetään lattialla olevia kolmijalkaisia telinerakenteita.
Tekun jutuissa tuli pyörittyä vuoteen 2003 asti, jolloin järjestettiin viimeiseksi jäänyt nimeäänkin vaihtanut 24TL- tyyppinen tapahtuma, joka ei siis enää ollut Kutopin järjestämä. Uutena aluevaltauksena oli Koton, sittemmin Muotoiluakatemian pukunäytökset, joissa olin mukana 2000 – 2007.
Vuonna 2006 aloitin toiminimiyrittäjyyden apuvälinealalla kaikessa laajuudessaan. Aputoiminimeksi perustettiin Kuopion Keinovalo, tämä selkeytti laskutusta. Minullahan oli nyt sitten lopultakin oma metallipaja, jossa syntyi jälleen uutta kalustoa, kun enää ei voitu jatkaa pelkästään ”polven päällä” tehtyjen laitteiden kanssa. Ja ennen kaikkea, nyt alkoi saada käytettynä pikkurahalla niitä vehkeitä, joista lukiossa haaveiltiin, valo-ohjaimia, himmentimiä, isompia stroboja, savukoneita yms. Ja ne oli vielä laatuvalmistajien tuotteita ja täysin korjauskelpoisia. Lisäksi alkuaikojen DJ-kaverini oli ravintolahommissa ja sain sitä kautta käytöstä poistettua moderninpaa valotekniikkaa. Siis näitä liikkuvia valoja. Niitäkin on joissakin projekteissa käytetty, vaikka ne tavallaan pilasivat baarien ja konserttien ilmeen, kun valokeilojen levottomasta liikuttelusta tuli kaikkialla valoshown pääasia.
Tämä Kuopion Keinovalo on samalla myös eräänlainen koe, jossa selvitetään sitä, että kuinka paljon keikkaa tulee sillä systeemillä, että ei varsinaisesti mainosteta missään. No joo, onhan toki ollut jonkinlainen nettisivu ja jopa fb, joka tehtiin että jotkut takavuosien kaverit näkee missä mennään… Mutta siis periaatteessa puskaradiolla on menty.
Vuosina 2007 – 2014 Kuopiossa oli suhteellisen aktiivisia ns. konemusiikin harrastajia, johon porukkaan jotenkin kulkeuduttiin. Näissä varsinkin Kuopion Nuorisokeskuksella, (nykyisin Kulttuuriareena 44) tehtiin kaikkein näyttävimmät valaisuprojektimme. Mutta kun nämä pääpuuhamiehet aikuistuivat, niin nekin hommat ovat ainakin toistaiseksi loppuneet.
Mikä on tilanne nyt? Kulkeuduin noin 15 vuotta sitten fiftariporukoihin, joissa piireissä teen suurimman osan nykyisistä DJ-keikoistani tekulaisten aikanaan antamalla taiteilijanimellä DJ RokkiPekka. Päätapahtumana on ollut vuodesta 2010 lähtien järjestetty Ladybug Rock’n’Roll Weekender, joka siis on korona-aikaa lukuunottamatta järjestetty Leppävirran Vesileppiksessä aina tammi-helmikuun vaihteessa. Siellä on äärimmilleen viety lavavalaistus, joka perustuu vanhanliiton tekniikkaan ja on siinä myös mukana ensimmäisen vaiheen led-teknologiaa.
Viimeisimpänä projektina on ollut ”VW Transporter mobile DJ RokkiPekka Show”, jossa siis soitetaan vinyylilevyiltä musiikkia rokkibileiden parkki/telttamajoituspaikalla pakettiautoon konstruoidulla laitteistolla.
Tämä kirjoitus sisältää riittävästi hakusanoja, joiden avulla löytyy materiaalia, josta kyllä selviää mistä tässä hommassa on kysymys. Alkuajat ja Tekun aikaiset projektit vielä puuttuvat, mutta niidenkin aika tulee vielä.
DJ RokkiPekka /Pekka Forsström