Kun levyjen myynti lähti alamäkeen, monet hehkuttivat, että elävä musiikki kyllä pärjää. Ihmisethän hakevat elämyksiä ja mielellään myös maksavat niistä. Elämystä ei voi korvata nettivideolla. Näin uskottiin vielä jokin aika sitten, mutta tilanteet muuttuvat nopeasti.

Kuluneen vuoden aikana on järjestetty ennätysmäärä konsertteja, tai ainakin yritetty järjestää. Isojenkin nimien konsertteja on peruutettu, tätä kirjoitettaessa esimerkiksi Karita Mattilan joulukonsertit vähäisen kysynnän vuoksi. Tampere-talossa pidettiin jo aikaisemmin yt-neuvottelut, henkilökunnan aloitteesta. Mitä oikein on tapahtunut?

Kaiken takana on tietysti pitkään jatkunut lama, mistä johtuen kansalaisilla ei ole rahaa vapaaehtoiseen kulutukseen. Konserteissa toki käydään, mutta entistä harvemmin, sillä lippujen hinnat eivät ole joustaneet, pikemminkin päinvastoin.

Muutamia onnistumisia voidaan kirjata. Kaukaa viisaat Ruohosen veljekset tekivät suurieleisen konserttikiertueen, jonka älysivät ulkoistaa kivikovien markkinamiesten vastuulle. Mistään ei saanut tietoa, miten Hartwall Areenan keikka meni. Jari Sillanpää taitaa olla ainoa, jonka keikat vetävät aina ilman erityisvirityksiäkin.

Joulukuun lopussa tiedetään, miten kävi sadoille joulukonserteille. Tarjontaa on aivan liikaa ja lähes kaikki laulavat samoja lauluja samoissa saleissa ja kirkoissa. Kun olet nähnyt yhden joulukonserin, olet nähnyt tarpeeksi. Toivotaan, että mahdollisimman moni selviää joulukonserteista kuivin jaloin.

Miten tässä pääsi käymään näin?

Lama yhdistettynä sohvaperunailmiöön ja kotoiluun uhkaa koko viihdebisnestä. Kun suomalaisella on sohva selässä työpäivän jälleen, häntä ei saa liikkeelle millään. Kaiken kokeneet ja nähneet tuumaavat, että tuohan on nähty jo aikaisemmin.

Usein toistettu tampererelaisvitsi on, että voishan sitä lähtee, jos kotoo haetaan taksilla ja tarjotaan viinat ja keikalla on Elvis ja Abba.

Mitä asialle voitaisiin tehdä?

Joskus esitin ideaa showpaketeista, joissa samana iltana esiintyisi useita saman genren artisteja. Ideaa kokeiltiin Finnhitsien merkeissä. Kiertue päättyi kesken kaiken, kun artistit ahneuksissaan halusivat parin biisin heittämisestä koko illan normikeikkapalkkion. Sitä kuuluisaa pelimannihenkeä ei löytynytkään.

Ysäridiskopakettia testataan parhaillaan. Lempäälän Ideaparkin aloituksen jälkeen osapuolet ovat olleet hämmästyttävän hiljaa, kun pari muuta keikkaa on vielä tulossa. Huhujen mukaan Ideaparkiin olisi kokoontunut noin tuhat bailaajaa. Hyvä määrä, mutta ei riittävä, eikä näytä hyvältä paikassa, jonne mahtuu useita tuhansia.

Mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä?

Esimerkiksi se, että kaikkien täytyy tyytyä pienempiin budjeteihin, jos yleensä aiotaan jatkaa. Markkinointia ja mainontaa tarvitaan lisää. Radiomiehenä olen vakuuttunut, että radio on paras media musiikin ja viihteen mainontaan. Kanavaa ei vaihdeta mainosten kohdalla eikä mennä jääkaapille. Mainos tulee ajallaan, eikä huomiosta kilpaile naapurin mainos.

Oltiinpa Cheekistä mitä mieltä tahansa, niin hänen ansiokseen laskettakoon kesän suurimman tapahtuman teko kotimaisin voimin. Jonkun Madonnan mukana rahat menivät maailmalle.

Eräs realisti, oikeastaan inhorealisti totesi, että musiikkialalla on aivan liikaa väkeä näin pieneen maahan. Keikat ovat pääsääntöisesti viikonloppuisin, joten kaikki voivat tehdä toisen uran päivätöissä. Tanssiravintoloitakaan ei enää ole eli koko ravintolamuusikoiden ammattikunta on eläköitynyt, osa ennen aikojaan. Karu komento kuului: – Menkää hipit oikeisiin töihin!

Nyt voisi olla kriisipalaverin paikka, aiheena koko viihdealan pelastustalkoot.

PENA