Pitkän linjan artisti Matti ”Fredi” Siitonen tunnetaan omaäänisenä laulajana, jonka 1970-luvun kertomukselliset hitit ovat yhä täyttä todellisuutta. Monien meidän muistiin ovat lähes pysyvästi jääneet Fredin laulamat iskusävelmät Kolmatta linjaa takaisin, Vippaa mulle viitonen, Pieni nukke, Puhu hiljaa rakkaudesta… Fredi laulaa yhä, hän laulaa yksikseen sekä ensi vuonna 50 vuotta täyttävän Kivikasvot-yhtyeen kera. Ei Fredi tietenkään moiti keikoilla oloa, mutta kaikkein kernaimmin hän tykkää tassutella ja mietiskellä omassa kotonaan Helsingin Töölössä.

– Kuljeskelen, mietiskelen, sävellän… Keittelen kahvia ja hyräilen sävellyksiä, mietiskelen fysiikkaa, kvanttifysiikkaa ja avaruutta. Kaikkea ja kaikkeutta pohdiskelevia kirjoja luen. Ai kuinka nautinkaan kiireettömistä päivistä, Fredi hehkuttaa.

Itse asiassa Fredi kunnostautui säveltäjänä jo useita vuosikymmeniä sitten. Hänen sävelkynästään ovat lähtöisin muun muassa Reijo Taipaleen tunnetuksi tekemä kappale Niittykukkia ja Katri-Helenan ylös kohottama Katson sineen taivaan. Itselleen Fredi sävelsi niin ikään hitiksi lävähtäneen laulun Avaa sydämesi mulle.

– Nyt alkusyksystä sävelsin pyynnöstä VPK:n marssin, Vexi (Salmi) teki siihen sitten sanat, Fredi kertoo.

Fredi on paitsi laulaja-lauluntekijä, myös kaikkinensa sangen monipuolinen muusikko. Häneltä sujuu muun muassa kontrabasson soitto, on sujunut jo kauan, sillä hän opiskeli kontrabasson soittamista jo 1960-luvulla Hämeenlinnan musiikkiopistossa. Hämeenlinnassa asuessaan Fredi soitti Kauko Viitamäen orkesterissa. Itsellään Fredillä oli kultaisella kuusikymmentäluvulla Five Pennies-folkyhtye.

Fredin vaiheikkaaseen elämään on kuulunut paitsi iskelmien laulamista ja laulujen tekoa, myös muun muassa musikaaleja, oopperoissa esiintymistä ja  elokuvarooleja.

Matti ”Fredi” Siitonen on paitsi laulaja, myös säveltäjä. Jo 1960-luvulta saakka hän on antaumuksella kiertänyt esiintymässä maamme musiikkimestoissa.

Kollegoja

Fredi tapasi ystäviään ja kollegoitaan Radio Musan syystempauksessa Helsingissä tänä syksynä. Paikalla hänen kollegoistaan olivat samanaikaisesti muun muassa Eino Grön, Reijo Taipale, Jussi Raittinen ja Antti Raiski:

– Kollegojen tapaaminen on ihan virkistävää, Fredi sanoo kun hän ja Reijo Taipale ryhtyivät muistelemaan suomalaisia lavapaikkakuntia ja vuosikymmenien mittaista kiertue-elämää.

Fredi on iättömän oloinen. Hän on samanaikaisesti vakava ja veikeä. Hän sanoo viihtyvänsä paitsi kotonaan, myös mökillään Bromarvissa:

– Herään mökilläni aikaisin aamulla. Katselen merta ja katselen kuinka aurinko nousee. Linnut lehahtavat lentoon kuin yhdestä sopimuksesta. Rauha ja kauneus siinä ihan silmien edessä, korvien kuultavana, Fredi sanoo.

Kesäaika ei ole Fredille löhöilyä auringon alla, mökillään Fredi kernaasti puuhastelee kaikkea. Hän pilkkoo puita, järjestelee mitä erilaisimpia asioita ja siivoaa:

– Tykkään aina ajaa ruohonleikkurilla ruohot. Siinä näkee työnsä tulokset heti, Fredi toteaa.

Fredi on fyysiseltä iältään 72-vuotias. Hän ei enää ihan niin paljon liikehdi kuin mitä 1970-luvulla:

– Yhtenä 1970-luvun vuonna laskin olleeni kotoani poissa 276 päivää Samana päivänä saattoi olla monta keikkaa. Sitä mentiin eikä meinattu, Fredi toteaa.

Ensi vuonna Kivikasvot täyttää 50 vuotta. Fredi sanoo tuon tietävän tuolle ikivireälle ryhmälle moninaisia esiintymisiä:

– Laulamme maamme eri kulmilla. Kuinkas sitä lauluyhtye muutoin voi juhlia, Fredi lohkaisee.

TEKSTI : Hannu Ranta