– Taas tuli huono kuva, täytyy ottaa uusi, totesi pelkääjän paikalla istunut seuralaiseni, joka otti kuvia pitkin ajomatkaamme.
Ymmärtäisin, jos hän kuvaisi maisemia tai jotain yleishyödyllistä, mutta ei. Hän kuvasi sadan kilometrin matkalla kymmeniä kuvia – pääosin itsestään. Pitäähän muidenkin tietää reaaliajassa missä mennään. Dani Branthin tutustui somen kuvapalveluihin.
Tämä varsinkin nuorten keskuudessa varsin suosittu sosiaalisen median sovellus tunnetaan nimellä Snapchat, eli Snäppi. Se julkaistiin puhelimille vuonna 2011. Sovelluksella pystyy lähettämään kuvia ja videoita käyttäjien mielestä ”hauskojen” filttereiden kera. Käyttäjät perustelevat Snapchatin hyvyyttä sillä, että sinne voi suoltaa lähes mitä vain ja materiaali häviää vuorokauden päästä.
Saavuimme määränpäähän. Ennen kuin ehdin nousta autosta, oli jo ensimmäinen kuva otettu sijainnistamme ja toimitettu se Snapchatin kaverilistalle oleville.
Tiesin päivästä tulevan vallan epämukavan, sillä sosiaalisen median suhteen olen ihan mopo.
Oli arvattavissa, että ei mene kauaa, kun keskustelu kääntyy Snapchatiin.
– Vaihdoin puhelinliittymää. Valitsin tämän siksi, että tällä liittymällä voi käyttää nettiä myös ulkomailla. Voin siis snäpätä myös Kanariansaarilta.
Samaan aikaan minä etsin lähintä lämpöpatteria, mihin olisin voinut mennä hakkaamaan päätäni.
Eräs olohuoneessa istuneista nuorista sai idean alkaa snäpätä muille paikalla olleille. Olimme tilanteessa, jossa kolme Snapchatin käyttäjää kuvasivat toisiaan ja lähetti mestariteoksiaan toisilleen.
Tunsin sopivani porukkaan yhtä hyvin kuin rintaliivit sialle.
Aloin perehtyä tarkemmin sosiaalisen median kuvapalveluihin. Vuonna 2010 julkaistu Instagram on yksi tunnetuimmista. Etsin Instagramista vanhoja koulukavereitani: oli hauska huomata, miten osa heistä oli muuttunut varsin edukseen ja osa taas vähemmän.
Kiinnitin huomiota, että kuvien tematiikka vaihtelee ihmisillä vallitsevien trendien mukaan.
Lomalla ollessa pitää poseerata ainakin selkä kameraan päin ja nostaa kädet ylös.
Toinen pakollinen lomakuva pitää ottaa rannalla: Kesäkuntoon 2050 -kampanja ei toteutunut tänäkään vuonna, joten siideristä ja roskaruoasta turvonnut maha sisäänvedettynä seistään meren aalloissa ja yleensä tuijotetaan vähän alaviistoon.
Tyttöjen on tärkeää muistaa laittaa toinen jalka luonnottomaan asentoon niin, että kantapää on ylhäällä. Kuvan voi lähettää heti someen, nythän puhelinliittymä mahdollistaa sen.
Ihmisten kanssa kuuluu nykyään mennä brunssille. Ennen syömistä pitää ottaa kuva pöydän antimista. En tiedä syövätkö ihmiset näitä hifistelyruokia lainkaan, vai onko heille tärkeämpää ikuistaa se sosiaaliseen mediaan, jotta muut tuntisivat olevansa vähäosaisempia ja tulisivat kateelliseksi.
Yhtäkkiä silmiini osui kuvateksti, joka sai minut valvomaan myöhään yöhön. Tuttavani oli ladannut teennäisen iloisen kuvan itsestään syntymäpäivänään. Kuvatekstinä oli vain: ”Happy Birthday to Me.”
Tämä sai minut ajattelemaan. Elämme sosiaalisen median maailmassa, mutta onko tilanne todella niin, että internetiin ladataan kuva itsestä onnellisen näköisenä ja toivotetaan itselleen hyvää syntymäpäivää? Onko tarkoituksena saada ne kaikki tuhat ”virtuaalista kaveria” onnittelemaan sinua? Tämä nostaa yhtäältä mielialaasi, kun tunnet olevasi muiden suosiossa ja saavasi onnitteluja.
Tulomatkalla kotiin sain jälleen tuta, miten Snapchat toimii. Mietin, että tuleeko minusta parempi ihminen, jos liityn somen kanaviin. Michiganin yliopiston tutkijan Ethan Krossin tutkimuksen perusteella pikemminkin onnettomampi.
Tampereelle päästyäni ajoin Tokmannin pihaan. Muistin, että onnittelukortit ovat siellä tarjouksessa. Ostin kortin, mihin kirjoitin onnittelulaulun ja hyvän syntymäpäiväntoivotukset itselleni. Laitoin sen postiin – onpahan Postilla kymmenen kuukautta aikaa toimittaa se minulle. Jos Posti-Pate vain kerkeää ruohonleikkaamiselta ja lumenluonnilta kortin toimittamaan määräajassa, saatan kortista ottaa lyhyen snäpin kaverini tunnuksilla.
Dani Branthin
toimittajaopiskelija
ja mielensäpahoittaja