Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950 – 2006

Juice Leskisestä (1950 – 2006) on ilmestynyt ensimmäinen perusteellinen elämäkerta. Nilsiäläinen toimittaja Antti Heikkinen on tehnyt hillittömän urakan penkomalla kaikki mahdolliset arkistot ja haastattelemalla toista sataa Juicen perheenjäsentä, sukulaista, ystävää ja tuttavaa.

Voi sanoa, että kaunistelemattomassa kirjassa Juice on riisuttu alasti. Poissa on fanitus, myötäsukaisuus ja ylöspäin katsominen, tilalla on viileän toteava ote, jossa ovat mukana niin plussat kuin miinuksetkin. Vastaavaan on pystynyt tähän mennessä vain Matti Halmeaho ruotiessaan Veikko Lavia kaksiosaisessa elämäkerrassa.

Antti Heikkisen mielestä kirja on enemmän luomis- kuin juomiskertomus. Hän kuljettaa molempia teemoja mukana kaiken matkaa. Juominen ottaa lopulta ylivallan, eikä luominen enää luonnistu entiseen malliin.

Muuan asiantuntija totesi, että Juicen tarina on tyypillinen alkoholistin elämänkaari. Artistista tuli jo varhaisessa vaiheessa sietämätön narsisti, jonka mielestä koko maailma pyöri hänen neroutensa ympärillä. Kuten Albert Järvisen, Baddingin ja monen muunkin tarinasta ilmenee, alkoholistin pinna on lyhyt ja pääasiallinen kommunikointi pelkkää vittuilua.

Osa lähipiiristä sulki suunsa

Jotain voidaan päätellä siitäkin, että Juicen keikkoja vuosikymmenet myynyt Jouko Karppanen ei halunnut lausua sanaakaan tähän kirjaan. Karppasella jos kenellä olisi ollut sanottavaa. Ensimmäisen vaimon Tarjan vaikenemista ei tarvitse ihmetellä, sen verran pariskunnan suhteesta paljastuu muiden lausunnoista. Myös pitkäaikainen muusikkotoveri Anssi Tikanmäki on ollut vaitonainen. Juice osasi suututtaa ja pistää välit poikki.

Moni meistä tunsi julkisen Juice Leskisen, mutta tunsiko kukaan häntä perinpohjaisesti. Jokaisella meillä on oma Juicemme, riippuen siitä missä olosuhteissa olemme hänet tavanneet. Itselläni musiikkitoimittajana oli hänen kanssaan korrektit välit ja hän kävi usein radiohaastattelussa. En tiennyt tai uskonut, miten paha hänen alkoholisminsa oli. Kirjan luettuaan tuntee hänet paremmin.

Olisiko tällainen kirja voitu tehdä Juicen elinaikana? Antti Heikkisen mukaan olisi, sillä tarina on monille tuttu pääpiirteissään. Kun epäilen, että besserwisser Juice olisi puuttunut moneen kohtaan tyyliin ”ei se ihan noin mennyt”, Antti on samaa mieltä.

Tämäkin kirja pitää sisällyttää artistikoulutusten pakolliseen oppimäärään. Juice on varoittava esimerkki, mutta hänestä voi ottaa oppia luovana taiteilijana, joka teki mahtavan työmäärän – ja ne parhaat jutut syntyivät monesti ihan tai lähes selvin päin.

PENA