Heinäkuisena keskiviikkona, 8.7, YLEn radiouutiset ja TV 1:n ajankohtaiset aamulähetykset käsittelivät kevyen musiikkimme nykytilaa. Todettiin, että vallitseva todellisuus on jakautunut kahtia. Radiouutisten ääniesimerkeissä rinnastettiin kaksi asiaa. Kaupallisten radiokanavien musiikkitarjonta ja tanssilavojen musiikki.

Itseaukeavat ovet nielaisevat minut sisään suureen ostosparatiisiin Helsingin keskustassa. Olen tullut sivuovesta suoraan toiseen kerrokseen. Kaksisuuntaiset liukuportaat johtavat ensimmäisen kerroksen laajalle alatasolle. Paratiisi on auki taivasta myöten. Korkealla kaareutuvan lasikaton läpi näkyy harmaa tammitaivas. Tilassa riehuu kaikkialle levittäytyvä desibelimyrsky.

Kaikki nuo OLAVI VIRRAN sukunimen taivutusvariaatiot olen jo nähnyt laulajan syntymän 100-vuotisjuhlintaa ennakoivissa konsertti-ilmoituksissa. Se sata vuottahan täyttyy 27.helmikuuta 2015.

Olemme kenties peruuttamattomasti, siirtyneet perusteettoman ja perin yleisesti silti hyväksytyn julkisuuden tavoittelun Suomeen.

Tullaksemme tunnetuksi, julkisesti hyväksytyksi, kansalaisten vaihtelevan kiinnostuksen kohteiksi, tarvitsemme vain … julkisuutta. Sitä hankkiaksemme emme tarvitse enää opittuja taitoja tai lahjakkuuteen perustuvia kykyjä. Mutta saadaksemme rahaksi muuttuvaa julkisuutta meidän on hakeuduttava mahdollisimman suuren huomion kohteiksi. Meidän on siis yksinkertaistaen herätettävä huomiota.