Tuokiokuva festareilta:

Seison suomalaisilla festareilla anniskelujonossa. Eräs tuttu tulee juttusille. Kerron aikovani ostaa parinkympin viinipullon ja tuttu kauhistuu. Viini on kuulemma niin kauheaa kuraa, että sen sisäänostohinta on ollut parikymmentä senttiä jos sitäkään. Poistun juomajonosta ja suuntaan toisaalle.

Pääkaupungin viimeinen tanssiravintola on kuulemma loppumassa. Samoihin tiloihin puuhataan sporttibaaria. Syy on selvä: tanssiyleisön keskimääräinen illan ostos on pyöreä nolla. Tanssijat eivät osta mitään ja vesikin pitäisi saada ilmaiseksi. Tee siinä sitten kannattavaa ravintolabisnestä.

Emma-gaala sekä Kingin ja Uuden Musiikin Kilpailun finaalit samana viikonloppuna. Mikä mainio tilaisuus tavikselle päivittää itsensä kotimaisen musiikin kartalle! Täysin outoja tai muuten tuntemattomia artisteja, kummallista musiikkia pienille kohderyhmille, eikä mitään perinnetietoisille paremman musiikin ystäville. Näinköhän tässä kävi. Tuli lusittua nuo ohjelmat mielensäpahoittajien aitiossa.

Hitit!-verkkojulkaisulla on pitkät perinteet, jotka juontavat vuosien taakse.

Hitit!-paperilehden edeltäjä oli DJ-lehti, jonka historia alkoi jo 1979 diskoissa ja klubeilla jaetusta Diskosusi-lehdestä. Nimi keksittiin DJ Wolfman Jackista, jonka esiintyminen American Graffiti -elokuvassa 70-luvulla innoitti monia DJ-uralle. Diskosuden jakelulevikki oli suurimmillaan noin 10 000 kpl.

Kun levyjen myynti lähti alamäkeen, monet hehkuttivat, että elävä musiikki kyllä pärjää. Ihmisethän hakevat elämyksiä ja mielellään myös maksavat niistä. Elämystä ei voi korvata nettivideolla. Näin uskottiin vielä jokin aika sitten, mutta tilanteet muuttuvat nopeasti.